Vielä en tarkkaan tiedä, minne polku minut johtaa. Kirjoittaminen on kuitenkin mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin, kolmisenkymmentätuhatta merkkiä kasassa - jos niitä nyt on mitään mieltä laskea.
Kauhuissanikin olen. Käsikirjoitukseni päähenkilö on 17-vuotias. Mitä minä tiedän tämän päivän seitsemäntoistavuotiaiden elämästä? Millaisessa maailmassa he elävät? Olen toki yrittänyt ottaa selvää, päästä lukemalla ja kuuntelemalla sisälle nuorten maailmaan. Olen yrittänyt siepata tunnelmia ja vaikutelmia, jonkun sanankin sieltä täältä.
Onnekseni päähenkilöni ei kuitenkaan ole kovin tavallinen. Onnekseni hänelle tapahtuu asioita, joita ei normaalisti tapahdu. Onnekseni hän elää maailmassa, jota kovin monet eivät jaa. Suurin onni taitaa kuitenkin olla se, että minäkin olen joskus ollut 17-vuotias.
Eiköhän tämä tästä. Nyt ei ehkä kannattaisi edes kovin paljon kysellä, kirjoittaa vaan. Kysymysten aika tulee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti