Eri maailmoissa

Päivätyöt ovat puolen virkavapausvuoden jälkeen alkaneet. Kummallista kyllä, elämä ei loppunutkaan siihen, ei sinne päinkään. Kun on saanut etäisyyttä työelämään ja keskittynyt täysin muihin asioihin, on jälleen energiaa, innostusta ja kärsivällisyyttä kohdata työelämän haasteet ja kiireet.

Yllätyksekseni olen huomannut, että ihan tavalliset rutiinityötkin tuntuvat taas mukavilta. Jokainen päivä on erilainen ja pientenkin ongelmien ratkaisu on palkitsevaa. Työkaverit ovat ihan loistavia persoonia ja hommat ovat hoituneet mallikkaasti, vaikka olen ollut poissakin. Onnistunut töihinpaluu siis.

Jotain luulen kuitenkin oppineeni puolen vuoden vapaallani. Jatkossa ainakin yritän ottaa vapaa-ajalla rennosti. En haali ylimääräisiä töitä ja velvoitteita, vaan teen juuri sitä, mikä tuntuu mukavalta ja rentouttavalta. Tämä ei tietenkään koske kirjoittamista. Intohimo siihen on aina olemassa ja aiheita pulpahtelee pyytämättä. Mitään pakkoa saada joka vuosi julkaistuksi jotain ei kuitenkaan ole.

Tämän blogin aloitin keväällä siitä syystä, että olisi helppoa jälkikäteen kirjoittaa apurahan myöntäjille raportti tekemisistäni. Oman kirjoittamisen tarkastelu kirjoittamalla siitä aika ajoin on kuitenkin kummallisen palkitsevaa sekin. Jatkan siis blogiani, vaikkei tällä taida kovin monta lukijaa ollakaan. Ja, omituista kyllä, sekin tuntuu ihan hyvältä. Kirjoitan etupäässä itselleni ja jos jotakuta kiinnostaa, niin saa toki lukea ja kommentoidakin.

Juuri nyt minulta kysellään kovasti, milloin vapaalla kirjoittamani kirja julkaistaan. Kirjamaailmassa asiat eivät yleensä tapahdu kovin nopeasti. Syksyllä kustantamoon lähettämääni käsikirjoitusta ei ole vielä kommentoitu. Lähetin sen poikkeuksellisesti vain yhteen paikkaan ja olen varautunut siihen, että saan kierrättää sitä vielä muuallakin ennen kuin se joskus päätyy kansiin. Ehkä joudun vielä moneen kertaan kirjoittamaan käsikirjoituksen uusiksikin. Tarinaan ja sen henkilöihin uskon kuitenkin itse niin paljon, että tavalla tai toisella se kohtaa vielä lukijansa.

Muitakin vireillä olevia kirjaprojekteja on. Kirjoitimme aiemmin erään toisen kirjailijan kanssa yhdessä käsikirjoituksen, jolle nyt alustavasti on väläytelty vihertävää valoa kustantamosta. Mitään muuta en kuitenkaan uskalla sanoa. Tähän mennessä olen saanut oppia, että kustannusmaailmassa mikään ei ole varmaa ennen kuin sopimukset on allekirjoitettu.

Valoa marraskuuhun ja uskoa kirjoittamiseen tuovat kuitenkin Seinäjoella järjestettävät kirjamessut. Parin viikon päästä Areena täyttyy kirjailijoista ja kirjan ystävistä, niin uskon. Siellä olen minäkin, tulkaahan juttusille.