Repliikkiviivat

Nuortenromaanin käsikirjoitukseen liittyy paljon duunia, jolla ei ole juurikaan tekemistä mielikuvituksen tai luovuuden kanssa. Tällä hetkellä on menossa sellainen takapuolta puuduttava vaihe kuin kielentarkistus. Huomasin, että repliikkiviivani ovat vääriä, joten joudun korjaamaan ne tällä kertaa yksitellen koko tekstiin. Samalla korjailen isoja alkukirjaimia, pilkkuja ja pisteitä. Täysin virheetön tekstistäni tuskin tulee, mutta toivottavasti tarpeeksi virheetön, jotta kustannuspäätös ei kaadu puuttuviin välimerkkeihin.

Kun teksti on aika pitkä (minun mittakaavassani 157 000 merkkiä on jo pitkä), menee kielen korjailuunkin yllättävän paljon aikaa. Se on hiukan tuskallista, sillä jostain syystä tuoreet, villit henkilöhahmot jo vikuroivat päässäni ja vaativat itselleen elämää. Vielä en ole antanut itselleni lupaa aloittaa mitään uutta, mutta  luulenpa, että ainakin novellin tai kaksi vielä kirjoitan, ennen kuin apurahakauteni päättyy.

Mietin myös sitä, vaikuttaako vuodenajan vaihtuminen kirjoitusintoon. Kun luonto kääntää uutta lehteä, tekee mieli itse tehdä samoin ja tarttua johonkin uuteen aiheeseen. Sitä ennen olisi kuitenkin uskallettava lähettää nykyinen käsikirjoitus kustantajalle. On päiviä, jolloin olen valmis uskomaan esilukijan kehuvat kommentit ("jännittävä, väkevä ja mieleen jäävä kertomus"), ja sitten on päiviä, jolloin tarinani on teennäinen, surkea ja pintapuolinen raapustus, jolla voi korkeintaan pyyhkiä puota.

No, on totuus mikä hyvänsä, kohta teksti lennähtää maailmalle, eikä sitten voi muuta kuin pitää peukkua.