Syy on osaksi Pohjanmaan taidetoimikunnan, joka päätti tarjota aivan vastustamattoman romaanikurssin meille alueen kirjoittajille. Hyvä ohjaaja, mielenkiintoisia luentoja (tulossa vielä!) ja sopivan kokoinen vertaisryhmä muita romaanikäsikirjoitusten kanssa painivia kirjoittajia - siinäpä syötti johon tartuin. Sinänsä hassua, mutta myös hyvin opettavaista, olla koulun penkillä, kirjoittajaohjattavan asemassa pitkän tauon jälkeen. Olenhan itse vetänyt kirjoittajakursseja ja siihen kouluttautunutkin. Mutta siitä omasta virallisesta ohjattavan asemasta on aikaa melkein parikymmentä vuotta. Näin ne roolit vaihtelevat, kiertävät ja palaavatkin.
Uudesta käsikirjoituksesta uskallan sen verran kertoa, että taas nuorista ja varmaan nuorille. Ja dystopiaa tällä kertaa. Toisaalta harmillista kirjoittaa lajia, jota "kaikki" muutkin juuri nyt tuntuvat kirjoittavan, mutta kun se tarina vaatii. Ja ne henkilöt. Henkilöt, joihin olen tutustunut jo niin hyvin, etten voi heitä enää heitteillekään jättää. Kirjoittamista on siis jatkettava, sillat ylitettävä, suot rämmittävä.
Hei tsemppiä! Mulle käy useinkin niin, että jopa kesken edellisen kässärin aloitankin uutta, ja kirjoittelen niitä sitten rinnakkain.
VastaaPoistaKiitos! En kyllä oikein tiedä, miten kaoottisen arjen saa taas haltuun, kun työt alkavat. Marko Hautala kannusti, että vaikka olisi päivätöissä, niin jos löytää päivässä tunninkin aikaa kirjoittaa, ollaan kohta jo pitkällä. Niinpä.
VastaaPoista