Palautetta sulatellen

Sähköpostiin pyllähti kesken lomareissun ahkeran esilukijan palaute. Ja millainen palaute! Paneutunut, perehtynyt, monipuolinen, kaksi ja puoli liuskaa pitkä, kannustava ja oikealla tavalla kriittinen.

Esilukijan kommenteissa ei ollut mitään, mistä olisin varsinaisesti eri mieltä. Siellä oli kysymyksiä, ehdotuksia, ja pohdintoja, joita itsekin olen tekstin muokkaamisen ja kirjoittamisen mittaan miettinyt. No, yhtä kohtaa en, ja totta puhuakseni siitä saatan olla osittain eri mieltä palautteen antajan kanssa. Mutta ehkä tekstissä aina on jotain, jokin oma sokea piste, josta ei halua luopua. Sekin kuuluu osana palautteen antamisen ja saamisen prosessiin. Ei ole pakko olla samaa mieltä palautteen kanssa joka kohdassa, mutta aina siitä on silti apua. Lämpimästi siis suosittelen jokaista kirjoittajaa hankkimaan palautetta tekstistään jo ennen kustantajalle lähettämistä. Ulkopuolinen asiantuntija avaa kirjoittajan silmiä, etäännyttää sopivasti liian läheiseksi tulleesta tekstistä.

Itse olen nyt opetellut elämään saamani palautteen kanssa pari päivää. Olen lueskellut sitä, alleviivannut, ottanut sen mukaan aamupalapöytään ja mietiskellyt sitä marjapuskissa. Nyt, aivan kohta uskallan avata tiedoston, jota se koskee. Käsikirjoitukseni. Miten mukavaa ja turvallista heittäytyä jälleen tuttuun maailmaan, tuttujen henkilöhahmojen pariin. Nyt minulla vain on aikaisempaan verrattuna hiukan pulleampi eväsreppu tarpoessani tekstin ryteiköissä, avatessani ovia henkilöhahmojeni taloissa ja pohtiessani kokonaisuutta.

Kiitos sinulle, esilukijani!

Erätauko

Nuortenromaanin käsikirjoituksen ensimmäinen versio on lennähtänyt maailmalle. Ilman Roonaa ja Valpuria on kirjoittajalla vähän ontto olo. Miten ne lapsukaiset maailmalla pärjäilevätkään? Entä jos niitä katsotaan ikävästä näkövinkkelistä - tai mikä vielä pahempaa, punnitaan ja köykäiseksi havaitaan? No, onneksi kysymys on ammattitaitoisesta esilukijasta, jonka palaute varmasti auttaa tekstin kanssa eteenpäin. Saan vastauksia kysymyksiini, pitäisikö jotain kohtaa selittää lukijalle tarkemmin, ovatko henkilöhahmot uskottavia ja kokonaisia, onko tapahtumien etenemisvauhti hyvä jne. Koska kysymyksessä on minun ensimmäinen nuortenromaanini, on kysymysten lista pitkä ja epävarmuus aika suuri.

Roonan ohessa tai välissä, miten vaan, olen vieraillut myös satumaailmassa. Olen kirjoittanut uudestaan tietokoneellani piileskelleitä satuja ja koonnut paikallisista, lapsille kirjoittavista ja saduista pitävistä ihmisistä porukan, joka on muokannut satunsa yhteiseen tiedostoon. Tavoitteena on saada satukokoelmamme joskus myös kansien väliin, tietysti. Satumainen yhteistyömme on ollut sujuvaa ja hedelmällistä ja hyvin hauskaa vaihtelua yksinkirjoittamiseen. Toisten tekstit innostavat omaa kirjoittamista ja kaikesta palautteesta oppii jotain. En kerro hankkeesta tässä vaiheessa muuta, kuin että jo käsikirjoituksemme nimikin on aivan hykerryttävän hauska.

Koska satukokoelma on hyvässä vaiheessa ja nuortenromaanin käsikirjoitusta ei auta muokata juuri nyt, on hetken aikaa lupa tehdä jotain muuta. Voi vaikka huovuttaa satujen hahmoja käsinukeiksi. Tai yrittää madaltaa yöpöydän lukemattomat -pinoa. Tai suunnistaa tai kalustaa kanalaa uudestaan. Tai...