torstai 2. tammikuuta 2014

Tulevaa

Vuoden 2013 lopussa sain kuulla hyviä julkaisu-uutisia. Ennen virkavapaata kirjoitin yhdessä toisen kirjailijan kanssa varhaisteini-ikäisille suunnatun jännitys/kauhunovellikokoelman. Sen julkaisujuhlia vietetään huhtikuussa 2014!

Vuodenvaihde onkin sujunut tiiviisti tarinakokoelman kimpussa tekstiä hioen, nimiehdotuksia heitellen ja kuvitusluonnoksia kommentoiden. Kirjoittaminen kimpassa on sekä ihanaa että haasteellista. Mahtavaa on se, että työ ei ole yksinäistä. Toisen ideat ruokkivat omia ja parhaimmillaan kokonaisuus on jotain ihan uutta ja upeaa molemmille. Toinen puoli on se, että pilkkua viilatessa ja muutoinkin täytyy ottaa huomioon kustannustoimittajan kommenttien lisäksi myös toisen kirjoittajan mielipiteet. Omastakin tekstistä tulee yhteistä omaisuutta, sen on palveltava kokonaisuutta. Onneksi minulla on tässä hankkeessa paitsi hyvä kirjoittajakaveri myös loistava kustannustoimittaja, joka osaa sekä kuunnella kirjoittajia, että sanoa tarvittaessa viimeisen sanan.

Yhteistyötä on opeteltu myös toisella rintamalla. Taidetoimikunnan romaanikurssista jäi elämään neljän kirjoittavan naisen ryhmä. Kokoonnumme säännöllisesti, annamme palautetta teksteistä ja onpa meillä vireillä yhteinen tietokirjahankekin. Kustantaja näytti alustavasti vihreää valoa tällekin kirjalliselle projektille, joten parhaimmillaan ensi vuonna saan viettää kaksia julkkareita. Tietokirja onneksi ilmestyy vasta syksyllä, mutta käsikirjoituksen deadline on toukokuussa, joten laakereilla ei lepäillä keväälläkään.

Jotta aika ei kävisi missään välissä pitkäksi, olen lisäksi alkanut kirjoittaa novelleja. Aikuisille. Käsittämätöntä. Olen tähän asti kuvitellut, ettei minulla ole aikuisille mitään sanottavaa. Onneksi novelleilla ei sentään ole mitään määräpäivää. Paitsi että suunnittelin kirjoittavani yhden joka kuukausi. Vuoden lopussa olisi kokoelma kasassa. Oi voi, kuulostaa pahasti uudenvuoden lupaukselta.





2 kommenttia:

  1. Työvaihe tarinakokoelman kanssa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Voisin kuvitella, että projektista oppii paljon uuutta omien tekstien hiomisesta?

    VastaaPoista
  2. No kyllä vaan! Sekä kieliopista (miten ihmeessä sitä tekee samat virheet aina uudestaan ja uudestaan?), että muusta. Kun tarina on omassa päässä kokonainen ja täydellinen, sitä helposti unohtaa, että lukijallekin kannattaisi kertoa yksityiskohtia ja antaa vähän vihjeitä siitä, mitä tapahtuu.

    VastaaPoista