Tulevaa

Vuoden 2013 lopussa sain kuulla hyviä julkaisu-uutisia. Ennen virkavapaata kirjoitin yhdessä toisen kirjailijan kanssa varhaisteini-ikäisille suunnatun jännitys/kauhunovellikokoelman. Sen julkaisujuhlia vietetään huhtikuussa 2014!

Vuodenvaihde onkin sujunut tiiviisti tarinakokoelman kimpussa tekstiä hioen, nimiehdotuksia heitellen ja kuvitusluonnoksia kommentoiden. Kirjoittaminen kimpassa on sekä ihanaa että haasteellista. Mahtavaa on se, että työ ei ole yksinäistä. Toisen ideat ruokkivat omia ja parhaimmillaan kokonaisuus on jotain ihan uutta ja upeaa molemmille. Toinen puoli on se, että pilkkua viilatessa ja muutoinkin täytyy ottaa huomioon kustannustoimittajan kommenttien lisäksi myös toisen kirjoittajan mielipiteet. Omastakin tekstistä tulee yhteistä omaisuutta, sen on palveltava kokonaisuutta. Onneksi minulla on tässä hankkeessa paitsi hyvä kirjoittajakaveri myös loistava kustannustoimittaja, joka osaa sekä kuunnella kirjoittajia, että sanoa tarvittaessa viimeisen sanan.

Yhteistyötä on opeteltu myös toisella rintamalla. Taidetoimikunnan romaanikurssista jäi elämään neljän kirjoittavan naisen ryhmä. Kokoonnumme säännöllisesti, annamme palautetta teksteistä ja onpa meillä vireillä yhteinen tietokirjahankekin. Kustantaja näytti alustavasti vihreää valoa tällekin kirjalliselle projektille, joten parhaimmillaan ensi vuonna saan viettää kaksia julkkareita. Tietokirja onneksi ilmestyy vasta syksyllä, mutta käsikirjoituksen deadline on toukokuussa, joten laakereilla ei lepäillä keväälläkään.

Jotta aika ei kävisi missään välissä pitkäksi, olen lisäksi alkanut kirjoittaa novelleja. Aikuisille. Käsittämätöntä. Olen tähän asti kuvitellut, ettei minulla ole aikuisille mitään sanottavaa. Onneksi novelleilla ei sentään ole mitään määräpäivää. Paitsi että suunnittelin kirjoittavani yhden joka kuukausi. Vuoden lopussa olisi kokoelma kasassa. Oi voi, kuulostaa pahasti uudenvuoden lupaukselta.

Oppimassa ja ohjaamassa

Marraskuu meni ilman, että kuulin kertaakaan Heikki Salon laulavan yli taivaan raahautuvista varisparvenkaltaisista päivistä. Eivätkä päiväni raahautuneet, pikemminkin vilistivät.

Pohjanmaan taidetoimikunnan järjestämä romaanikurssi jatkui vielä marraskuussakin. Antoisa kurssi toi yhteen kymmenen erilaista kirjoittajaa, antoi monia uusia näkökulmia omaan tekstiin ja intoa tekemiseen. Innosta huolimatta romaanikurssia varten suunniteltu käsikirjoitus on tällä hetkellä huilaamassa. Tiedän kyllä nyt, miten jatkaa, mutta se vaatii vielä jonkin verran taustatyötä.

Oppilaana olemisen lisäksi olen taas pitkästä aikaa myös ohjannut. Vaikka tietenkin tuntui raskaalta työviikon jälkeen ajella perjantai-illaksi ja lauantaipäiväksi Vaasaan, haihtui väsymys motivoituneen, lahjakkaan ryhmän kanssa tuota pikaa. Todennäköisesti ohjaamistaitoni olivat vähän ruosteessa, mutta siitä huolimatta novellikurssilla syntyi upeita kirjoituksia, niin seitsemän virkkeen novelleja, raapaleita kuin täyspitkiä novellejakin.

Myös kirjamessut Areenassa olivat ja menivät. Kokonaisyleisömäärä taisi olla pettymys, mutta silti tapahtuma oli mielestäni hyvä. Kirjaston osastolla teimme e-kirjakyselyä ja saimme muutenkin palautetta kirjaston palveluista. Haastattelin useaan kertaan Milla Paloniemeä ja kerran mukana olivat Pöyröötkin. Merja Mäen kanssa juttelimme lastenkirjallisuuden kirjoittamisesta yleisön edessä ja muutamaan kertaan luin lastenrunojani pienemmällä lavalla. Lapsia yleisössä ei tosin ollut, mutta herrat ja rouvat taisivat nauttia lastenrunoista yhtä lailla.

Seinäjoen kirjamessuilla oli liikkeellä myös  melkoinen joukko kirjabloggaajia:
http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2013/11/terveisia-seinajoen-kirjamessuilta.html
http://kirjakaapinavain.blogspot.fi/2013/11/seinajoen-ensimmaiset-kirjamessut.html
http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/11/ressiton-viikonloppu-eli-kirjamessuja.html
http://satunluetut.blogspot.fi/2013/11/seinajoen-ensimmaiset-kirjamessut.html
http://latenightbookclub.blogspot.fi/search?updated-max=2013-11-25T19:08:00%2B02:00&max-results=1
http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta/seinajoen-kirjamessut

Ei voi kuin yhtyä bloggaajien toiveeseen, että messuja Seinäjoella järjestetään jatkossakin, vaikka yleisötavoite ei täyttynytkään.

Työntäyteisen marraskuun jälkeen seuraa luonnollisesti kevytkenkäinen joulukuu rientoineen. Juhlinnasta huolimatta aion kirjoittaa. Harmillista vain, että kuriton alitajuntani ei suostu ahkeroimaan pelkästään romaanikäsikirjoituksen parissa vaan tuottaa lähes solkenaan mitä kummallisempia novelli-ideoita. Mihin tarttua, kas siinä pulma!

Mitäs sitten?

Työhuoneeni ilmoitustaululla on lappu: Käsikirjoitus lähti PDF-tiedostona 12.8. XX kustantajalle. Sinne se proosallisesti livahti sähköpostin liitteenä, ei romanttisesti ruskeana kirjekuorena uteliaiden postineitien silmien alla, kuten Vihervaaran Annan käsikirjoitukset.

Virkavapaata ja apurahaa on kuitenkin jäljellä vielä reilut kaksi kuukautta. Nytkö vain odotellaan kustantajan vastausta ja pyöritellään peukaloita? Ei sentään. Juuri valmistui ensimmäinen versio pitkähköstä novellista. Se on varsin erilainen kuin mikään aiemmin kirjoittamani, mutta toisaalta olen siihen juuri nyt myös aika tyytyväinen. Kokemuksesta tiedän, että huomenna novellini todennäköisesti vaikuttaa ala-arvoiselta, ylihuomenna se taas voi olla ihan kelvollinen jne.

Novellin genrestä en myöskään ole aivan varma, ehkä dystopia kuitenkin on paras määrittely. Ja ideahan tuli alun perin Facebookin päivityksestä, jossa eräs suosittu nuortenkirjailija kertoi hassun väärinluetun sanan Peter Nygårdin keikkabussin kyljestä. Kaikki alkoi siis tuosta yhdestä sanasta. Toki sen jälkeen on tehty taustatyötä, luettu esimerkiksi Jussi Laitisen Valomerkki ja otettu selvää Saharan luonnosta. Epäilen kuitenkin, että jotain asiavirheitä tekstiin on vielä saattanut jäädä, siksipä pitää tekstin muun stilisoinnin lisäksi vielä tarkistaa faktoja, ennen kuin voin sanoa novelliani mielestäni valmiiksi.

Nyt pitäisi ottaa työn alle myös mustavalkokuvitus kesällä valmistuneeseen satukokoelmaan. Kimpassa kirjoitettu kokoelma myös todennäköisesti kuvitetaan yhdessä erään toisen kirjoittajan kanssa, joten koko urakka ei onneksi ole minun työpöydälläni.

Kaiken kaikkiaan olen kirjoittanut vapaallani melko paljon ja keskenään hyvin erilaisia tekstejä. Kun aivoissa ei pyöri tavanomainen työasioiden vinha sekamelska, siellä sikiää mitä kummallisempia kirjoitusideoita ja henkilöhahmoja. Luulenpa, että virtuaalisen työpöytäni laatikkoon putkahtaa vielä novelli tai toinenkin, ennen kuin kirjoitusvapaa loppuu.

Muuten, jos uteliaisuutesi tekstieni suhteen heräsi, minun ja muiden Pohjanmaan kirjailijoiden tekstejä voi tulla kuulemaan Seinäjoelle Mallaskosken Panimoravintolaan 28.8. klo 19 lähtien. Lupaan ottaa mukaan nuorille aikuisille tai aikuisille suunnattua aivan tuoretta tekstiä.

.