Erätauko

Nuortenromaanin käsikirjoituksen ensimmäinen versio on lennähtänyt maailmalle. Ilman Roonaa ja Valpuria on kirjoittajalla vähän ontto olo. Miten ne lapsukaiset maailmalla pärjäilevätkään? Entä jos niitä katsotaan ikävästä näkövinkkelistä - tai mikä vielä pahempaa, punnitaan ja köykäiseksi havaitaan? No, onneksi kysymys on ammattitaitoisesta esilukijasta, jonka palaute varmasti auttaa tekstin kanssa eteenpäin. Saan vastauksia kysymyksiini, pitäisikö jotain kohtaa selittää lukijalle tarkemmin, ovatko henkilöhahmot uskottavia ja kokonaisia, onko tapahtumien etenemisvauhti hyvä jne. Koska kysymyksessä on minun ensimmäinen nuortenromaanini, on kysymysten lista pitkä ja epävarmuus aika suuri.

Roonan ohessa tai välissä, miten vaan, olen vieraillut myös satumaailmassa. Olen kirjoittanut uudestaan tietokoneellani piileskelleitä satuja ja koonnut paikallisista, lapsille kirjoittavista ja saduista pitävistä ihmisistä porukan, joka on muokannut satunsa yhteiseen tiedostoon. Tavoitteena on saada satukokoelmamme joskus myös kansien väliin, tietysti. Satumainen yhteistyömme on ollut sujuvaa ja hedelmällistä ja hyvin hauskaa vaihtelua yksinkirjoittamiseen. Toisten tekstit innostavat omaa kirjoittamista ja kaikesta palautteesta oppii jotain. En kerro hankkeesta tässä vaiheessa muuta, kuin että jo käsikirjoituksemme nimikin on aivan hykerryttävän hauska.

Koska satukokoelma on hyvässä vaiheessa ja nuortenromaanin käsikirjoitusta ei auta muokata juuri nyt, on hetken aikaa lupa tehdä jotain muuta. Voi vaikka huovuttaa satujen hahmoja käsinukeiksi. Tai yrittää madaltaa yöpöydän lukemattomat -pinoa. Tai suunnistaa tai kalustaa kanalaa uudestaan. Tai...