Esilukijan kommenteissa ei ollut mitään, mistä olisin varsinaisesti eri mieltä. Siellä oli kysymyksiä, ehdotuksia, ja pohdintoja, joita itsekin olen tekstin muokkaamisen ja kirjoittamisen mittaan miettinyt. No, yhtä kohtaa en, ja totta puhuakseni siitä saatan olla osittain eri mieltä palautteen antajan kanssa. Mutta ehkä tekstissä aina on jotain, jokin oma sokea piste, josta ei halua luopua. Sekin kuuluu osana palautteen antamisen ja saamisen prosessiin. Ei ole pakko olla samaa mieltä palautteen kanssa joka kohdassa, mutta aina siitä on silti apua. Lämpimästi siis suosittelen jokaista kirjoittajaa hankkimaan palautetta tekstistään jo ennen kustantajalle lähettämistä. Ulkopuolinen asiantuntija avaa kirjoittajan silmiä, etäännyttää sopivasti liian läheiseksi tulleesta tekstistä.
Itse olen nyt opetellut elämään saamani palautteen kanssa pari päivää. Olen lueskellut sitä, alleviivannut, ottanut sen mukaan aamupalapöytään ja mietiskellyt sitä marjapuskissa. Nyt, aivan kohta uskallan avata tiedoston, jota se koskee. Käsikirjoitukseni. Miten mukavaa ja turvallista heittäytyä jälleen tuttuun maailmaan, tuttujen henkilöhahmojen pariin. Nyt minulla vain on aikaisempaan verrattuna hiukan pulleampi eväsreppu tarpoessani tekstin ryteiköissä, avatessani ovia henkilöhahmojeni taloissa ja pohtiessani kokonaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti